Heissunvei!

Nämä pitkät tauot päivitysten välissä ovat alkaneet tulla tavaksi, joten ei niistä sen enempää. Tuossa kun pohdin, mitä blogiini kirjoittaisin, huomasin, että viime kirjoituksesta on tosiaan aikaa. Tässä välissähän on ehtinyt Suomi voittaa jääkiekon Maailmamestaruuden (hyvä, Suomi!), ja Euroviisutkin ovat jo ohi (Suomen Euroviisubiisi oli muuten ihana, pystyn kuuntelemaan _{(ja olen kuunnellutkin)} sitä monta tuntia nonstoppina) eikä siinä vielä kaikki; ainakin meillä täällä pääkaupunkiseudulla kesäloma alkoi tänään! Tunnelma siis huipussaan, aurinko paistaa ja elämä hymyilee...

No niin, uhkaa taas mennä överiksi. :') Mutta minkäs sille voi, kun sattuu olemaan minä? :'D

Anyways, päivittelin tuossa sivujani ja lisäsin lauluihin kappaleen Protecting brothers. Se on jo jonkin aikaa lojunut laatikkoni pohjalla odottamassa julkaisuaan, mutten ole saanut aikaiseksi sitä tänne laittaa. Nyt kun lopulta sain laulun sanat tänne nettiin, mietin, että miksi ylipäätään olen kirjoittanut kyseisen kappaleen. Minulla ei ole minua suojelevaa veljeä, enkä minä ole ketään suojeleva veli, joka kaipaa kiitosta. Lopulta tulin siihen tulokseen, että kirjoitin sen niiden puolesta, joilla on suojeleva veli, mutta jotka eivät koskaan ole kiitosta saaneet sanotuksi.  Ehkä siinä myös sekoittui se tosiseikka, että olisin toisinaan kaivannut isoveljeä, erityisesti sellaista kivaa ja kilttiä suojelusenkeliveljeä. Enkä nyt tarkoita ylisuojelevaa, vaan sellaista, joka oikeasti suojelee kaikelta pahalta ja viettää aikaa pikkusisarustensa kanssa.

Jokainen meistä kaipaa joskus kiitosta tekemisistään, oli se sitten pikkusiskon tai -veljen suojelua, menestystä koulussa tai harrastuksissa, toisten auttamista tai mitä tahansa muutakin. Ja olen itse huomannut, ettei aina tule kerrottua esimerkiksi ystävilleen, kuinka tärkeitä he ovat. Mietipä itse, milloin viimeksi olet kiittänyt ystäviäsi siitä, että he ovat sinun ystäviäsi? Eiköhän olisi jo aika tehdä se; seuraavan kerran kun tapaat ystäviäsi, kiitä heitä. He ovat sen arvoisia.

Tuo äskeinen saattoi mennä hiukkasen opettajamaiseksi selitykseksi, mutta se nyt vain sattuu olemaan minun mielipiteeni asioista. Ja kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, niin minulla kuin sinullakin, jopa pienillä afrikkalaislapsilla siellä helteen keskellä on oikeus mielipiteeseensä.

Enköhän minä ole nyt paasannut teille tarpeeksi, joten päätän blogitekstini tähän. Aurinkoisia kesäpäiviä!
Pikkupossu kiittää ja kumartaa, ja poistuu vikkelästi varjoon takavasemmalle.